Puolangan 101 salaisuutta poiki kolme videoteosta ja yhden välituntiperformanssin

Puolangan 101-sessio on takana, ja juna hiljaista miestä kuljettaa. Pohjois-Kainuun keskitalven pimeys tarttuu rauhalliseksi ja kohtuullisen hiljaiseksi mielentilaksi.

Työpajan kahtena viimeisenä päivänä joulukuussa saimme katsella oppilaiden teoksia: kolme videota, joista kaksi on nähtävissä verkossa, sekä yhden koulun aulassa toteutetun performanssin.

Työskentelyni Puolangalla jakautui kolmeen osaan: ensimmäinen työpajaviikko pidettiin syyskuussa ja toinen joulukuussa. Näiden kuukausien väliin ajoittui kirjeitse toteutettu etäopetusjakso.

Ensimmäisen työpajaviikon syyskuussa käytin harjoitteiden tekemiseen sekä performanssin ja esitystaiteen eri puolien esittelyyn. Ensitapaaminen oppilaiden kanssa tuntui aika äkkijyrkältä puolin ja toisin, vaikka viikko sitten menikin hyvin. Viikon lopulla toteutimme oppilaiden omat perfokokeilut.

Yksi syyskuun perfokokeiluista Puolangalla.

Etäopetusta kirjeitse

Yleisimmät kanavat etäopetukseen olisivat olleet hieman vierastamani sähköiset / sosiaalisen median viestimet kuten Skype, Facebook tai WhatsApp. Koordinaattori Aino Unkilan kanssa keksimme, että voisin kommunikoida myös vanhanaikaisesti, kirjeitse. Tämä tuntui heti hauskalta idealta, etenkin 101 salaisuutta -teeman puitteissa.

Kirjoitin kolmen kuukauden tauollamme neljä kirjettä, joista kahteen pyysin ja sain vastausraportit.

Ensimmäinen tehtävä oli kirjoittaa käsikirjoitus sekä mahdollisesti toteutettavaan performanssiin että mahdottomaan performanssiin, sellaiseen jota ei jostain syystä ole mahdollista oikeasti tehdä.

Toinen tehtävä oli aloittaa unipäiväkirjan pito. Kirje sisälsi myös ohjeistusta miten.

Kolmas oli tuumailla ja brainstormata mahdollisia performanssien ja esityksen poikasia, joita voisimme sitten tehdä ja muokata eteenpäin joulukuussa.

Neljäs oli miettiä mitä elementtejä unista voisi käyttää hyväksi esityksessä.

Kirje oli varsin kiinnostava työtapa ja osaa materiaalista käytimme hyväksemme joulukuun jatkoviikolla.

Etäopetuksen kirjesatoa.

Palasin Puolangalle sunnuntaina 9.12. hieman epämääräisessä fiiliksessä, sillä kolmen kuukauden väli kahden opetusviikon välillä oli melko pitkä. Koin että kurssia on ehkä vaikea pitää yllä tai jatkaa, toisaalta tuumin että opetus voi myös olla nyt aavistuksen helpompaa, kun olen jo hieman tutustunut kouluun ja oppilaisiin. Olin myös saanut jo vihiä kirjeopetukseni kautta, että oppilaat (sekä opettajat) ovat aika nuutuneita kaikesta loppuvuoden rutistuksesta. No, kukapa ei olisi?

Toisan työpajaviikon strategiani oli olla vähemmän äänessä ja ensisijaisesti aktivoida oppilaita heidän omien taiteellisten ulostulojensa tekemisessä. Teimme viikon aikana vain muutamia harjoitteita: tunnin situationismin derivétä, reilun tunnin butoh-treenejä ja muutamia muita tilakokeiluja.

Toisen työpajaviikon kulku

Maanantaina käytimme viimeisen tunnin ryhmäytymiseen ja ryhmien omien esitysten brainstormaamiseen. Lähtökohdaksi annoin kaiken tähän asti käsittelemämme sekä omat mielihalut ilman pakkoa. Vahva kehoitukseni oli kuitenkin, että olisi mukava jos saisimme muutamassa päivässä aikaiseksi jotain konkreettista. Muoto saisi sitten olla mitä vain, kunhan painopiste olisi esiintymisessä.

Tiistaina aloitimme butoh-harjoituksilla, joihin väsyneet oppilaat lähtivät yllättäen innolla mukaan. Huomasin, että kaikki poikkeava tekeminen on hyvästä, luokkahuoneesta poistuminen ja luokkamaisen opetustilanteen särkeminen. Butoh-harjoitteet olivat menneet eteenpäin, oppilaat tekivät hienoa ja keskittynyttä työtä. Sitten jatkoimme esitysaiheiden kohdentamista ja työstöä. Kiersin joka ryhmän luona kysymässä suunnitelmista ja tarjoamassa mahdollista apua. Ryhmät alkoivat varsin itsenäisesti työstää omia ideoitaan, minä kuljin katsomassa että asiat edistyvät. Monet ideat heijastivat teemoja joita olin saanut lukea jo kirjetehtävistä, mikä tietysti miellytti ohjaajaa.

Keskiviikon käytimme esitysten/videoiden valmistamiseen. Oppilaat auttoivat tarvittaessa toisiaan ja allekirjoittanut auttoi myös UNO-performanssin valmistelussa. Päivä lopuksi katsoimme valmistuneet videoteokset. Kaksi julkistettua teosta luotaavat lukiolaisen mielenmaisemaa, molemmat hyvin eri tavoin, mutta henkilökohtaisella otteella. Kolmas video Sohvaperunat on melkein 20-minuuttinen (!) parodia eri ikäluokkien sohvaperunoista, jossa kaikkia rooleja näytteli sama kolmen hengen ryhmä, sukupuoliroolit heiluen, varsin älytöntä ja hauskaa; tästä saamme joitain kuvakaappauksia myöhemmin.

Torstai aamulla esitettiin UNO -performanssi. Esitykseen valmistettiin (lopuksi lähes koko) luokan voimin jättikokoiset UNO -pelikortit. Koulun pääaulaan laitettiin välitunnin ajaksi iso pöytä jolla kolme oppilasta sitten pelasi 15 minuuttia UNO-peliä. Klassinen performanssi, ihmisiä toimimassa tilassa, ennalta ilmoittamatta ja peliteeman kanssa.

Välitunnin aikana koulun aulassa toteutettu UNO-performanssi.

Ruokailun jälkeen pidimme pienen purun, jossa kävimme teokset läpi ja kommentoimme niitä, jonka jälkeen hieman purimme koko projektia. Oppilaiden mielestä oli hienoa, kun sai tehdä vähän aikaa omaa luovaa juttua, tavallaan koulusta riippumatta, ja että sai ylipäätään ilmaisun vapautta. Tämän allekirjoitan, sillä oppilaat ryhtyivät tekemään teoksiaan vaivattomasti, ahkerasti ja toisiaan auttaen. Itselleni jäi hyvä mieli tämän seuraamisesta ja ohjaamisesta, luokan kanssa oli hauska työskennellä.

Mainittakoon vielä, että suurin osa opetuksesta/ohjaamisesta tapahtui englanniksi, sillä luokassa oli japanilainen vaihto-oppilas Mana. Luokka ymmärsi ja puhui sujuvaa englantia.

  • Pasi Mäkelä

Teokset:

Lukiolaisen arkea ja mielenmaisemaa luotaava ja yhteisöä kommentoivakin runollinen ja melankolinen video. https://youtu.be/deEgItvRQv4
tekijät: Sanni ja Suvi

Lukiolaisen arjen sykliä mustalla huumorilla seuraava video. https://youtu.be/RB53uWBW-pw
Tekijät: Laura, Sofia ja Salla

Sohvaperunat
Noin 20-minuuttinen parodia eri ikäpolvien sohvaperunoista.
Tekijät: Inka, Silja ja Riku

UNO – performanssi
Performanssi lukon aulassa välitunnin ja ruokailuun menon aikana. Kolme esiintyjää saapuvat paikalle suuren itsetehdyn UNO-korttipakan kanssa, pelaavat vilinän keskellä rauhallisesti korttia. Pituus 15 minuuttia.
Tekijät: Neea, Silja ja Mana