Juhlat kodassa ja minuutin kauhuelokuva

Savukoskella kokoonnuimme auditoriossa, nuorisotilalla ja kodassa. Näissä käydyisssä keskusteluissa aukeni näkymiä siihen, millaisista asioista savukoskelaisten nuorten elämä koostuu: he elävät lähellä luontoa ja luontaiselinkeinoja (osa heitä toimii muun muassa poronhoidossa aktiivisesti), harrastuksia ja tekemistä on paljon.
Esittelin esitystaiteen sisältöjä ja työkaluja. Teetin nuorille harjoitteita, esimerkiksi myötätuntoharjoituksen, jonka yhteydessä keskustelimme siitä, että näyttämö on myötätunnon harjoittamisen paikka ja taiteen tekeminen on henkinen harjoitus. Lähdimme pohtimaan teemoja, jotka nuoria kiinnostaisi ja nousisi heidän todellisuudestaan. Tällaisia olivat vapaa-aika, uupumus, elämä Savukoskella ja kauhu. Päätettiin tehdä kauhuelokuva, perustaa kerho, järjestää juhlat ja luoda dokumenttiteatteriesitys.
Näistä ehdittiin toteuttaa: Kerhokokoontuminen, jossa pidettiin levyraatia ja tehtiin kasvonaamioita. Järjestettiin juhlat kodassa. Juhlat sisälsivät herkkuja, nuotioon heitetyn pullon räjähdyksen, leuanvetoa, musiikkia, kännyköiden katsomista, keskustelua ja pienissä ryhmissä hengailua. Tehtiin kännykkäkameralla kuvattu alle minuutin pätkä kauhuelokuvaa, jonka puvustus tehtiin foliosta.
Kokonaisuutena tuntui vähän hankalalta, että työpaja oli järjestetty koulun ja vapaa-ajan, pakotetun ja vapaaehtoisen välissä. Toiset olivat innostuneita, toiset ei. Sen asian kanssa painimme. Myös aikaraami oli todella vaativa. Siihen ei saanut millään mahdutettua sisältötyökalujen jakamista, prosessin suunnittelua / ryhmätyön työkalujen opetusta / etäohjauksen suunnittelua, että itse esityksen raamien suunnittelua. Oikeastaan jokainen näistä kokonaisuuksista tarvitsisi oman päivänsä. Mutta kuinka se mahdutetaan nuorten todellisuuteen?
Suurkiitos opettaja Vuokko Räsäselle kaikesta tuesta ja avusta, sydämellä mukana olosta!

  • Lauri Mattila, 102-ohjaaja Savukoskella