Somerolla sukellettiin alitajunnan syövereihin

Kun lähdimme tutkimaan mitä ja millaista esitystaide voisi olla Somerolla, etsimme ensin ryhmää yhdistäviä aiheita, ajatuksia ja toiveita, joista voitaisiin lähteä liikkeelle.

Nuoret ovat lukiolaisia, joiden elämä on selvästi paineista. Päätämme ettei tässä työpajassa stressata ja pingoteta, vaan käytetään aikaa siihen, että jutellaan ja oleillaan asioiden äärellä. Nuoret olivat kiinnostuneita historiasta, matkustelusta ja eläimistä, haaveilivat stressittömyydestä, mielekkäästä ja luovasta työstä, omannäköisestä elämästä. Heillä oli huoli luonnosta; välinpitämättömyys ja ennakkoluulot ärsyttivät.

Päädyimme keskustelemaan supervoimista, joita kolme nousi ylitse muiden:

AIKAMATKUSTUS – Voisi tarkistaa onko Jeesus ollut oikeasti olemassa. ”Onko Jeesus siellä… kukkuu?”

TELEPORTTAAMINEN – Voisi siirtää itsensä rannalle makaamaan.

AJATUSTENLUKU – Saisi tietää mitä muut ajattelevat.

Ulkona satoi, joten teimme derive-harjoituksen tyhjässä koulurakennuksessa. Derive on harjoite, jossa kuljetaan ja harhaillaan sinne minne jalat vievät. Sen tarkoitus on pyrkiä ulos totutuista reiteistä, tyhjentää mieltä, seurata jalkojen ja impulssien kulkua.

Kerätystä materiaalista nuoret suunnittelivat esityksellisen turistimatkan, jossa me, vierailijat, pääsimme seikkailemaan psykologian opettaja Mikon alitajuntaan. Nuoret toimivat matkan oppaina ja tyhjä koulu toimi alitajunnan näyttämönä. Demossa harhailimme muistoissa, päättymättömissä ja kielletyissä ajatuksissa, mielen labyrintissa ja lokeroinneissa.

Matkalla alitajunnassa.
Tyhjä koulu muodosti alitajunnan näyttämön.

Seuraavana päivänä ilma ei ollut niin sateinen, joten nuoret tekivät deriven ulkona. Jokainen valitsi omalta harhailultaan yhden paikan, joka juuri sinä päivänä jäi erityisesti mieleen; paikkoihin kirjoitettiin muistoja, omia tai keksittyjä. Teimme sitten matkan näille ”lempipaikoille”, joissa muistot luettiin ääneen. Paikoiksi valikoitu pyörätelineet, joissa oli sadepisaroita ja kaatunut puu järven rannalla. Molempiin paikkoihin tuli useampi muisto.

Toisen päivän lempipaikka, jossa muistoja luettiin.

Iltapäivällä teimme sooloja. Nuoret piirsivät pohjapiirroksia kodeistaan; joko siitä jossa asuu nyt tai on asunut, tai jonkun toisen koti jossa on käynyt usein. Tilan piti olla itselle merkityksellinen ja piirretyt pohjapiirrokset esiteltiin ajatuksella, että kuuntelijat oikeasti astuisivat tilaan. Pohjapiirroksissa yritettiin hahmottaa tiloihin liittyviä tunteita ja asioita, jotka eivät näy.

Erään kodin pohjapiirros.

Kahden päivän harjoitteista syntyneiden materiaalien kokoamisen jälkeen pohdimme, että esitystaiteellinen ulostulomme olisi koulun käytäville rakennettu mielen matka, mahdollisuus hypätä toisen alitajuntaan…

Ensi kertaa innolla odottaen.

  • Jonna Wikström, 102-ohjaaja Somerolla